GNOSTINEN VIISAUS JA PORNO

Ihmisen ja eläimen välillä on ero, jolla merkitystä monissa piirteissä. Eläimen ruumis ei ole seksuaalinen siten, että eläin haluaisi, kuvittelisi, reflektoisi toimintaa, johon se päätyy, kun tilaisuus on sopiva. Toiminta on ikäänkuin irrallinen eläimen tavanomaisesta olemisesta: syömisestä, nukkumisesta, etsimisestä, pakenemisesta ja oleilusta. Kun tilaisuus paritteluun tulee, se joko toteutuu tai ei, riippuen ruumiin kemiallisesta valmiudesta.
Jossakin vaiheessa ihmisen esi-isä muuttui tässä suhteessa. Gnostisessa perinteessä on pohdittu tilannetta, jossa Adam - siis ihminen - menettää eläimen viattomuutensa ja saa seksuaalisen ruumiin, mikä tarkoittaa Adamin inkarnoitumista tähän maailmaan mutta eri tavoin kuin eläimet: Adamilla on sekä viattomuuden muisto että tietoisuus uudesta ruumiistaan, jonka kanssa hän ei tule koskaan pääsemään samaan tasapainoon kuin oli viattomuudessaan.
Viattomuuden tilassa olevat elävät luojansa vallan alla, hyvässä järjestyksessä, jossa saattaa tulla syödyksi mutta ei koskaan joudu ajattelemaan, muistamaan, reflektoimaan tai katumaan, ei toivomaan, kuvittelemaan eikä laskelmoimaan.
Gnostisessa perinteessä lähdettiin kuvasta, jossa Adam joutuu muutosvaiheessa uuden vallan alle. Adam on ansassa uudessa ruumiissaan. Adam on annettu Paholaisen valtaan, jolla gnostisen perinteen ajattelijat tarkoittivat ihmisen omaa tietoisuutta, koko tuota arsenaalia kuvitella, joka eläimeltä puuttuu. Paholainen tekee Adamille "sanomattomissa olevia ilkeyksiä", käyttää hyväkseen tämän seksuaalista ruumista ja panee tätä kaikkiin reikiin synnyttäen samalla sammuttamattoman halun saada kaikkea tätä lisää ja samaan aikaan kieltää, että itsellä on tällaista halua.
Jos ihminen tyytyisi haluunsa ja pyrkisi sitä suoraan tyydyttämään, tilanne ei olisi paholaismainen. Tilanne on Paholaisen juuri siksi, että Adam käyttää aikansa ajattelemiseen, muistamiseen, reflektoimiseen ja katumiseen, toivomiseen, kuvittelemiseen ja laskelmoimiseen. Näin Paholainen virittää seksuaalisen ruumiin kautta tyydyttämättömyyden myös ihmisten väliin.
Pornografia on tämän myytin varjopuoli, kuten William Irving Thompson sanoo kirjassaan The Time Falling Bodies Take to Light. Pornografia edustaa ihmisrodun muistia, joka riehaantuu kuvittelukyvyssä. Se on muisti, jossa muinainen ero ja ihmiseksi tuleminen kaikessa suoruudessaan ja selkeydessään tulee aina uudelleen näkyväksi. Me etsimme keinoa olla viattomia, näyttää suoraan, mitä me teemme ilman piirteitä, joita olemme kehittäneet ajattelun kautta. Pornografia paljastaa yhä inkarnoitumisen shokin: toisaalta toiveen palata suoraan toimintaan ja katsoa sitä suoraan silmiin, toisaalta kammon lihaa kohtaan, joka on jo niin viljelty, ettei siinä ole mitään mahdollisuutta viattomuuteen.
Samalla on selvää, että juuri seksuaaliseen ruumiiseen joutuminen ja maailman erotisoituminen on ratkaisevaa inhimillistymisessä. On surullista, että se on synnyttänyt moralismin, teennäisen puhtauden, kuvitelman hengestä, jota seksuaalisuus ei muka kosketa. Paholainen on siinä kohdassa tehnyt pahempaa työtä kuin missään muualla, siis itse olemme tehneet.

JV, 2006