PUHTAUS JA PORNO

Puhtauden pyrkimys on taustalla terveysopissa, mediakasvatuksessa ja yhä uudelleen nousevassa moralismissa, joka haluaa pitää maailman puhtaana. Puhtauden kriteerit ovat vaihdelleet, mutta 1900-luku jätti jälkeensä erityisen alueen, joka uhkaa puhtautta, pornografian. Se on uusi kategoria, jonka piiriä ei ole kovin tarkoin määritelty, mutta tutkimuksissa, joissa on pohdittu pornografian syntyä, on havaittu, että kyseessä ei ole yksittäinen, vain seksuaalisuuteen liittyvä kategoria, vaan kyseessä on asenne, joka esiintyy muillakin elämänalueilla. Pornografia liittyy haluun ja halun manipuloimiseen, joten voimme yhä jatkaa Reichin sanoissa.

Reich, joka oli Sigmund Freudin oppilas mutta poliittisesti tätä aktiivisempi, korostaa kaikissa teksteissään, että länsimaisen ihmisen suurin onnettomuus on seksuaalienergian kahlitseminen, joka on toteutunut parituhatta vuotta vanhoissa nöyryyttämisen ja kieltämisen tekniikoissa. Meillä on tarpeeksi kirjallista ja kuvallista aineistoa, jotta voimme verrata kristiuskoa edeltävää kulttuuria omaamme. Samoin meillä on runsaasti koettua ja tutkittua tietoa muista kulttuureista, joihin voimme verrata kristinuskon synnyttämää ilmapiiriä. Kuten Freudkin, Reich korosti, että uskonnollinen perinteemme on tehnyt mahdottomaksi, että luonnollinen seksuaalisuus ilmaantuisi yhdessäkään ihmisessä. Jokainen meistä on pienestä pitäen pakotettu seksuaalisuudessaan häpeään, sublimointiin, valehtelemiseen ja itsensä pettämiseen. Tämä jatkuu aikuisiässä lavenevalla ja kiihtyvällä voimalla, koska tuemme toisiamme keskinäisen riittämättömyyden ja onnettomuuden lisäämisessä.
Reich ei säästele sanojaan todetessaan, että lähes kaikkien ihmisten seksuaalielämä on täysin epätyydyttävää. Tämä ei kuitenkaan tule suoraan ilmi, koska on niin monia puhumisen tapoja, joilla tämä ilmiö voidaan ohittaa: puhuminen voidaan kieltää, muiden arviot mitätöidä ja aina uudelleen valehdella, jotta oma kurjuus peittyisi. Jatkuva tai toistuva tyydyttämättömyys, tyydyttävän seksuaalielämän ilmentäminen (valehteleminen) ja luulo, että muilla menee paremmin pakottaa ihmisen suojautumaan seksuaalielämässään yhä uusien diskurssien taakse, jotta suoraan ilmaantuva seksuaalienergia, siis seksin spontaanius, ei paljastaisi hänen heikkouksiaan.

Reich kutsuu näin syntyvää ihmistä "panssaroituneeksi". Se, minkä pitäisi avata ihmistä muihin ihmisiin päin, kääntyykin kuoreksi itsen sisälle ja estää tehokkaasti kaikki yritykset vapauttaa voimaa, jonka tehtävä oli antaa ihmiselle nautintoa.
Seksuaalienergia ei elähdytä panssaroitunutta ihmistä latautumisen ja purkautumisen syklissä vaan pidättymisen ja panssaroitumisen vuoksi luonnollinen latautuminen ilman purkautumista jäykistää hänet lähes epäelolliseksi olennoksi, mikä näkyy myös ulospäin outona sosiaalisena jäykkyytenä. Purkautumisen liittyminen latautumiseen synnyttää dynamiikkaa, mutta näiden erilleen joutuminen estää dynaamisen olotilan ja katkelmallistaa (seksuaali)elämän. Jos ihminen joutuu toistuvasti peittämään seksuaalisuutensa latautumisen ja siirtämään purkautumisensa tilanteisiin, joissa hän on yksin eikä paikalla ole mitään syytä latautumiseen, hän menettää itsekin tajun näiden ilmiöiden kuulumisesta toisilleen. Silloin latautuminen alkaa näyttää "himolta", jota vastaan on aseistauduttava.
"Luonnollisella" Reich tarkoitti niitä piirteitä, joita varten ihmisellä on elimiä, eritystä, halu ja yksinkertaiset toiminnot, kuten innostuminen tai kiihtyminen ja sen laukaisu. Reich lähti ajatuksesta, että kaikki elämä noudattaa jollakin tavalla kaavaa latautuminen-purkautuminen, koska energiaa on joka tapauksessa säänneltävä, sitä hankitaan syömällä ja katselemalla eikä se loputtomasti keräänny ihmiseen. Valvominen ja nukkuminen, syöminen ja ruoan polttaminen fyysisissä toiminnoissa ovat vastaavanlaisia muotoja kuin seksuaalienergian latautuminen ja purkautuminen.
Vaikka ihminen onkin aina kulttuurinen, se ei silti poista hänestä luonnon piirteitä, erityisesti ei ravinnon, unen ja nautinnon tarpeita, jotka voivat saada monenlaisia muotoja, mutta motivoituvat aina ihmisen luonnosta.

Freud ja Reich ovat kuvanneet hyvin, kuinka panssaroitumisen seurauksena ihminen päätyy korvaaviin toimintoihin. Reichin suosima esimerkki on vanhapiikatäti, jonka seksuaalisuus on olemassa mutta se on piilossa, koteloituneena. Kuorensa alla kuivuneenakin sen energia on tallessa, mutta muodossa, jossa se synnyttää vain elämän kuihtumista, vihaa, kateutta, nojaamista abstraktiin uskontoon, muiden elämän tuomitsemista ja itsensä kiduttamista esimerkiksi hysteerisesti säädellyllä elämällä.
Kristinuskon liityttyä osaksi valtiota, yhteiskuntaa, moraalia ja tiedettä panssaroituminen ymmärrettiin kansalaisena olemisen tavaksi. Yhä suuremmalle joukolle ihmisiä tuli päämääräksi juuri seksuaalisuutensa koteloiminen, "hillitseminen". Kasvatuksessa ja politiikassa luotiin uskomus "sublimaatiosta", halun jalostamisesta joksikin korkeammaksi, joka lopulta onnistuu erottamaan ihmiskunnan muusta luomakunnasta, siis apinoista. Eläintarhan jatkuvasti masturboivat apinat ovat olleet ainakin Darwinista alkaen ongelma, joka on vaatinut paljon pohdintaa sekä kasvattajilta että poliitikoilta.
Vanhapiikatädin mielenlaatu on aina koettu jossakin määrin naurettavaksi mutta samalla siinä on ollut ydin yhteiskunnallisesta tilasta, joka on helposti manipuloitavissa ja hallittavissa. Kun ihmisten seksuaalienergia on käännetty sisäänpäin, se ei enää uhkaa yhteistä aluetta spontaaniudellaan. Päinvastoin, se on julmaa itsekontrollia, kuin katolisen uskovan piikkirengas, joka laitetaan aamuisin reiteen hinkkaamaan joka askelella herkkää ihoa ja muistuttamaan lihan heikkoudesta.

Kun tällainen muuttuu kulttuurin muuttumisen myötä suurten joukkojen elintavaksi, tuloksena on yhteisesti hyväksytty ja tuettu seksuaalikielteisyys, jollaisesta Freud ja Reich antoivat esimerkkinä kristilliset länsimaat. Näissä maissa seksuaalisuutta ja sen moninaisia ilmenemismuotoja tukahduttaa kaikki. Tämä "kaikki" on siis kulttuuri, joka rakentuu peittämiselle ja paljastamiselle. Kuten Herakleitoksen peittämisen ja paljastamisen leikki metafyysisenä ilmiönä myös seksuaalisuuden peittäminen ja paljastaminen on alkuun päästyään omalakista: me emme voi enää mitään sille, kuinka se peittää ja paljastaa vaikka luulemmekin olevamme pelin herroja.
Kun lukee nyt Mignen Patrologia Latinan tektejä 1000-luvulta, on hämmästynyt huomatessaan, että postmoderni tapa ilmaista halua on samanlainen kuin varhaiskeskiaikainen: ihmisessä sikiää luonnostaan haluja, jotka on kulttuurin nimissä tukahdutettava ja, niiltä osin kuin se ei onnistu, tyydytettävä yksinäisyydessä. Niitä voi tosin käyttää taiteen, uskonnon tai valtion eduksi, jos taitoa riittää. Mutta itsessään ne ovat nyt yhtä kaihdettavia kuin 1000 vuotta sitten.

JV, 2006